Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Aristoteles
Kreikan kielestä kääntänyt ja selittäväisillä muistutuksillasekä tiedesanain luetteloilla varustanut
T:ri J. W. Calamnius
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1871.
Näytetty: L. Heimbürger.
Alkulause.
1. Johdanto.
Olen ottanut suomentaakseni Aristoteleen Runous-opin, arvellenett'ei tämä yritys olisi niinkään turha, vaikka kyllä senkäytöllinen merkitys ei voi olla suuri. Paljas käytöllisyys eiolekkaan pantava kirjallisuus-tuotteiden korkeimmaksi määrääjäksi,eipä edes meidänkään, vähitellen kehkiävässä, suomenkielisessäkirjallisuudessa. Meidänkin kansallis-kirjallisuuden on, kuinkavähäiseksi se muutoin vähäisessä kansassa supistuneekin,noudattaminen muiden kansain kirjallisuuksien esimerkkiä. Ahkerallatyöllä koettavat sivistyneet kansat hyväksensä käyttää ja omaksensatehdä vanhan ajan klassillisia teoksia, hyvin tuntien ja tunnustaennäiden voimallista vaikutusta. Enemmin kuin millään muullakirjallisuudella on, näet, vanhalla klassillisella ylentäväinenja puhdistava voima sen jalon hengen kautta, joka sen teoksissailmestyy. Senpä tähden onkin aina, kun jonkun kansan kirjallisuus onkääntynyt riutumiseen päin. vanha klassillinen kirjallisuus ollut sepuhdas lähde, josta elähyttävä uudistus on tullut, ja semmoisena sevastakin aina on oleva.
Kotimainen suomenkielinen kirjallisuutemme onneksi tosin ei oleriutumallaan; se on siheen liiaksi nuori, jonka tähden se vieläpysyykin tuoreena ja vireänä. Mutta vanhan ajan klassillisillateoksilla on ylentäväinenkin voima suurien aatteittensa ja ylevienajatustensa rikkauden vuoksi. Klassillisten teosten omistamisellalaventaa itsekukin kansa näky-alaansa ja rikastuttaa aate- jakieli-varastoaan, puhumattakaan niiden yleisesti tunnustetusta n.k.muodostavaisesta merkityksestä.
Tältä kuullulta olen katsonut tätäkin teosta, arvellen vaivanipalkituksi, jos olen voinut kotimaiselle kirjallisuudellemme tuodavähintäkään hyötyä ja edistymisen aihetta. Siihenkin katsoen kuinkaköyhä meidän suomenkielinen kirjallisuutemme on klassillisen ajanteoksista, arvelin arvoisaksi lisäykseksi Aristotelesta saamistakirjallisuutemme omaksi, jos pienenkin teoksen kautta. Se verratonvaikutus, minkä Aristoteles on melkein kaikissa tieteiden erihaaroissa tehnyt, ja se maine, joka on kiintynyt hänen nimeensä, on,arvelin, suomenkieliselle käännökselle mistä hänen kirjasestansahyvänsä antava pysyvän arvon.
Kaikista Aristoteleen kirjoista kuuluisimpia on hänen Runousoppinsa,jolla onkin kaunotieteen ja erittäin runotieteen historiassaollut suuri merkitys, jopa merkillisyyskin. Se on sen ohessaAristoteleen kansantajuisimpia kirjoituksia ja tarjoo semmoisenarunsasta nauttimisen ainetta kaikille sivistyneille. Ilmoittaessaanerästä uutta, Ueberweg'in tekemää, käännöstä tästä kirjasta sanoosaksalainen arvostelija muun muassa: "Es ist ein Bedürfnissin unserer Zeit, wo man die Errungenschaften der Wissenschaftzum Gemeingute des Volkes erheben und dadurch die Bildung undGesittuug immer mehr zu verallgemeinen strebt, eine Schrift wiedie vorliegende, durch Uebersetzung und Erklärung möglichst weitenKreisen verständlich zu machen" (ks. Heidelberger Jahrb. d. Lit.Juni-Heft. 1870).
Mitä selvempi on, että mailman historiassa Kreikkalaiset ovat olleetse kansa, jonka helmoissa kauneudeutunne on kauniimmassa muodossaanilmestynyt ja kauniimmalla tavalla muodost