Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
K. J. Gummerus
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1901.
Kaksi jouluaattoa:
Ensimmäinen.
Toinen
Takaus:
I. Poika, joka puhuu rakkaudesta, ja tyttö, joka puhuu kuolemasta.
II. Kolme nuorukaista lähtee Pohjanmaalta Helsinkiin.
III. Pohjalaisten vuosijuhlassa.
IV. Rotherin herrasväki Helsingissä.
V. Nimeksi vaan.
VI. Ihmeellinen asia, joka saa Rotherin herrasväen tuota pikaa
lähtemään Helsingistä.
VII. Vilhelmin syntymäpäivä.
VIII. Minkälainen mies Löf oikeastaan oli.
IX. Odottamaton tapaus.
X. Patroni Rother toistamiseen Helsingissä.
XI. Ylkä ja morsian.
XII. Takaus maksetaan.
XIII. Löfin vehkeet ja viimeinen yritys.
XIV. Loppu.
Ulkona oli pakkanen ja myrsky, mutta leskirouva Burgin vähäisessähuoneessa oli lämmin. Valkea paloi takassa, jonka edessä asukkaatistuivat. Näitä asukkaita oli kolme: vanha rouva itse sekä hänentyttärensä tytär ja poika.
Varallisuus — sen sanoi jo ensi silmäys — ei vallinnut suuressamäärässä tässä huoneessa. Vasemmalla ovesta seisoi pituusseinällä vanhavuode, joka oli peitetty kirjavalla raanulla. Vastapäätä ovea seisoipöytä ja oikealla seinällä molempain huoneessa olevain vähäistenakkunain välillä ijäkäs, korkea, lähes kattoon saakka ulottuva suurikaappi. Joitakuita tuoleja löytyi kamarissa ja vieläpä keinutuolikeskellä lattiaa, joka melkein umpeen oli peitetty matoilla. Molemminpuolin takkaa nähtiin muutamia keitinastioita ja joitakuitaruoanlaitokseen kuuluvia kaluja.
Kaikki kapineet, mitä huoneessa löytyi, olivat vanhoja ja todistivataikakaudesta, jona olivat olleet talossa, missä rikkaus oli asunut.Vanhan kaapin liisteet olivat kerran olleet kullatut, samatenpa vuoteenpäätykin. Tuolien istuimet olivat kerran olleet pehmeät, ja etenkinkeinutuoli, ainoa kalu, mikä paremmin oli aikojen vaiheita kestänyt,viittasi aikoihin, jolloin kaikki oli ollut toisin kuin nyt. Matotlattialla olivat samaten kuin huonekalut vanhat; mitä ainetta nealkuaan olivat olleet, sitä oli nyt mahdoton eroittaa; useissa kohdenolivat ne myös rikkinäiset. Sanalla sanoen: kaikki, mitä huoneessalöytyi, todisti kuluneita parempia päiviä. Mutta vaikka huoneessakaikki muistutti onnellisempia aikoja, asui kumminkin siellä järjestysja siisteys, ja ken asukkaita silmäili, hänen olisi ollut vaikeapäättää sitä aikaa, josta huonekalut muistuttivat, onnellisemmaksinykyistä.
Leskirouva Burg istui takan edessä, tyttö toisella, poika toisellapuolellaan. Hän oli vanha ja hänen hiuksensa olivat harmaat. Hänenvaatteensakin vähän viittasivat niihin aikoihin, joista huonekalutmuistuttivat. Siinä istuessaan oli hänen käsissänsä vanha, suuriRaamattu, jota hän polveansa vastaan nojasi ja luki hiljaisella, muttavakavalla äänellä.
Leskirouva Burgin tyttärentytär, joka suurilla, ajattelevillasilmillään katseli liekkien leikkiä takassa olevain puitten ympärillä,oli nuori. Hän oli pitkä ja suora vartaloltaan. Hänen kasvojensa muotooli kauniinta, mitä nähdä saattaa. Hänen päätään ei peittänyt huivi;mustat hiukset sitä kaunistivat, mustat silkinhienoiset hiukset, jotkapaksuun, pitkään palmikkoon pantuina valuivat alas hänen hartioilleen.Hänen pienet kätensä olivat ristissä; hän kuunteli hartaana, mi