Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Maurice Leblanc
Suomentanut Aito Kare
Ranskankielinen alkuteos LES DENTS DU TIGRE ilmestyi 1921.
Helsingissä,Minerva Oy,1922.
I. Isku
II. "Auttakaa"
III. Räjähdys
IV. "Vihollinen"
V. Sadanmiljoonan perillinen
VI. Weber saa korvauksen
VII. Aukene, Sesam!
VIII. Arsène I, Mauretanian keisari
IX. "Ansa on viritetty, varokaa itseänne, Lupin"
X. Florencen salaisuus
XI. Lupinin "lupiinit"
Isku
Don Luis oli odottanut tätä pelottavaa iskua, mutta kuitenkin senäytti yllättävän hänet ja hän toisti monta kertaa:
"Vai niin, Weber on täällä? Weber on täällä!"
Koko hänen rohkeutensa katosi ja hän tunsi olevansa ikään kuinpakeneva armeija, jonka paluumatka on jo melkein turvattu, muttajoka äkkiä huomaakin edessään jyrkänteen. Weber oli täällä, toisinsanoen, vihollisen etevin johtaja, mies, joka varmasti suunnittelisihyökkäyksen ja vastustuksen sellaisella tavalla, että kaikki Perennantoiveet murskaantuisivat. Weberin seisoessa salapoliisien etunenässäkävisivät kaikki pakenemisyritykset mahdottomiksi.
"Päästittekö hänet sisään?"
"Te ette olleet kieltänyt tekemästä sitä."
"Onko hän yksin?"
"Ei, hänellä on kuusi salapoliisia mukanaan. Ne hän jätti pihalle."
"Ja missä hän on?"
"Hän pyysi saada mennä ensimmäiseen kerrokseen. Hän luuli teidänolevan työhuoneessa."
"Tietääkö hän minun olevan yhdessä komisario Mazeroux'n ja neiti
Levasseur'n kanssa?"
"Kyllä."
Perenna ajatteli hetken ja sanoi sitten:
"Sanokaa hänelle, ettette tavannut minua ja että menette etsimäänminua neiti Levasseur'n huoneesta. Hän seuraa ehkä teitä. Se olisiparasta."
Ja hän sulki oven jälleen.
Taistelu, jonka hän oli juuri taistellut, ei ollut jättänyt mitäänjälkiä hänen kasvoihinsa, ja nyt, kun kaikki oli menetetty ja hänenoli toimittava, hän sai jälleen sen ihmeellisen tyyneyden, joka eikoskaan häntä jättänyt ratkaisevissa silmänräpäyksissä. Hän meniFlorencen luo. Tämä oli hyvin kalpea ja itki hiljaa. Don Luis sanoi:
"Älkää pelätkö. Jos te tottelette minua täsmälleen, niin ei olemitään pelättävää."
Florence ei vastannut ja don Luis näki, että tyttö vielä epäilihäntä. Hän melkein nautti ajatuksesta, että pakottaisi tämänluottamaan itseensä.
"Kuulkaa minua", sanoi hän Sauveraudille. "Siinä tapauksessa ettäminä epäonnistun, on vielä muutamia asioita, jotka teidän on minulleselvitettävä."
"Mitä sitten?" kysyi Sauveraud, joka ei ollut kadottanutmielenmalttiaan.
Don Luis kokosi kaikki epäselvät ajatuksensa lujasti päättäenettei unohtaisi mitään, mutta sanoisi kuitenkin vain sen, joka olivälttämätöntä. Hän kysyi rauhallisesti:
"Missä olitte aamulla ennen murhaa, kun eräs miesebenholtsikeppeineen ja teidän tuntomerkkeinenne tuli Café duPont-Neufille päällikkö Vérot'n jälkeen?"
"Kotona."
"Oletteko varma siitä, ettette ollut ulkona?"
"Aivan varma. Olen myöskin varma siitä, etten ikinä ole oll