Kirj.
J. S. Fletcher
Englanninkielestä suomentanut (The Mystery of Lynne Court)
Alpo Kupiainen
Englantilaisia romaaneja 4
Hämeenlinna,Arvi A. Karisto Oy,1925.
I. Kutsu kello kahdelta.
II. Paholainen ihmishahmossa.
III. Loistava kurjuus.
IV. Kuka on Kesteven?
V. Kreikkalaiset herrat.
VI. Herra Smith pumppupihasta.
VII. Varhaiset aamun sähkösanomat.
VIII. Selvä murha.
IX. Saippuakuppi.
X. Nainen menee, toinen tulee.
XI. Kaalinistuttaja.
XII. Salaperäisiä miehiä.
XIII. Karttaluonnoksen muistiinpanot.
XIV. Hyytävä pelko.
XV. Valpas palvelija.
XVI. Järjestelmällistä päättelyä.
XVII. Neiti Brock.
XVIII. Merikapteeni.
XIX. Pyy pivossa.
XX. Kukkavihko ja taikakoru.
XXI. Keskipäivän lisälehti.
XXII. Selvitystä neiti Brockista.
XXIII. Smithin selostus asemasta.
XXIV. Rouva Rentonin kertomus.
XXV. Sopiva sähkösanoma.
XXVI. Stylerin havaintoja.
XXVII. Esmonhaughien sukutaulu.
XXVIII. Kreikkalaiset taas esillä.
XXIX. Café Noir.
XXX. Valaistu ikkuna.
XXXI. Koputus ovelle.
XXXII. Sisempi huone.
XXXIII. Selvitys.
Kerrankin oli sattunut jokin vika Hextallin avaimeen — tahi lukkoon,johon hän koetti sitä sovittaa. Harjaantuneena perin kärsivälliseksinuori mies kulutti viisi minuuttia päästäkseen tästä pulasta. Olihankello jo kaksi aamulla, eikä hän halunnut soittaa ovikelloa ja herättääkotiväkeään. Ja hänen seisoessaan siinä talonsa portailla, joskusluoden silmäyksen oikealle ja vasemmalle Wimpole-kadun valoihin javarjoihin, tuntui hänestä kummalliselta, että tämän piti tapahtuaensimmäisenä yönä, jolloin hän kuuden viime kuukauden aikana oli jäänytkaupungille.
Joku voisi ehkä sanoa, ettei kyvyttömyys pistää avainta lukkoonollut mikään tavaton seuraus ulkona vietetystä yöstä. Mutta kukaan,joka tunsi Hextallin, ei olisi yhdistänyt sattunutta vaikeutta hänenhuvitteluunsa. Hän olikin vain tahtonut virkistää itseään ottamallaosaa vuosipäivällisiin eräässä tieteellisessä yhdistyksessä, johonhän kuului. Kun päivälliset olivat päättyneet, oli hän lähtenyt eräänentisen opintotoverinsa mukana tämän kotiin polttamaan piipullisenja tarinoimaan ja jotakin uutta teoriaa pohtiessa viivähtänytpikkutunneille asti. Nyt hän oli hyvin väsynyt ja uninen, jatunsi taipumusta kiroomaan juuri tämän erikoislukon keksijää —amerikkalaisen kojeen, joka vasta äskettäin oli oveen kiinnitetty. Kunläheisen kirkon kello löi kaksi, luopui hän ponnistuksistaan ja soittiovikelloa. Samalla hetkellä ilmestyi nurkan takaa eräs mies juosten jahuohottaen.
Hextallin talo oli kadun kulmassa, ja juuri siinä paloi kaasulyhty.Sen keltaisessa valossa loi Hextall uteliaan silmäyksen juoksevaan jahuohottavaan mieheen. Tämä oli kookas seurustelupukuinen mies; hänelläoli hyvin leveät ja lihavat kasvot, jotka tällä hetkellä loistivatikäänkuin pelosta tahi mielenliikutuksesta kalpeina. Miehellä ei olluthattua päässä. Hänen korkealla, paljaalla otsallaan Hextall huomasisuurten hikipisarain kihoavan ja vierivän. Vaistomaisesti kohottijuoksija pullean kätensä ja pyyhkäisi ne pois, samalla mutistenitsekseen. Sitten hän äkkiä huomasi oven varjon puolittain katkeamanHextallin ja hyökkäsi et